Kuvassa Prevexin toimitusjohtaja Marko Nylund, Anita Koski sekä operatiivinen johtaja Mikael Gäddnäs.
Vuonna 1974 uusikaarlepyyläinen Anita Koski oli 17-vuotias ja tarvitsi töitä. Hänen veljensä työskenteli paikkanunnan suurella työnantajalla Prevexillä ja hän ehdotti, että Anitakin hakeutuisi sinne. Sanottu ja tehty. Anita meni ja puhui toimitusjohtajan kanssa ja hänelle tarjottiin töitä heti seuraavasta päivästä alkaen.
– Olin oikeastaan liian nuori kolmivuorotyöhön, mutta toimitusjohtaja sanoi, että voimme katsoa asiaa sormien läpi, koska kuitenkin täyttäisin pian 18.
Siitä lähtien Anita on kulkenut, tai pikemminkin pyöräillyt, samaan työpaikkaan jo 50 vuotta. Vuosien varrella hänen työtehtävänsä ovat vaihdelleet, mutta hän on aina nauttinut työstään, eikä sen takia ole koskaan harkinnut hakeutumista pois.
– Ainut osasto, jolla en ole ollut työssä, on konttori. En ymmärrä tietokoneita kovin hyvin, sanoo Anita, joka kuitenkin on käynyt senioreiden tietokonekurssin ja oppinut maksamaan laskunsa verkossa.
”Olen aina nauttinut työstäni, ja ryhmähenki työtoverien kanssa on ollut loistava. Työyhteisö on ollut minulle kuin perhe.”
Anitalla olisi oikeastaan ollut mahdollisuus jäädä eläkkeelle jo viisi vuotta sitten 63-vuotiaana, mutta hän päätti jatkaa työntekoa. Kun hän syksyllä täytti 68 vuotta, harkitsi hän jälleen eläkkeelle siirtymistä, mutta päätti jäädä vielä hetkeksi.
– Kesällä minulla on puutarhassa niin paljon tekemistä, että saan ajan kulumaan ilman töitäkin. Mutta joutilas talvi eläkeläisenä ei tuntunut houkuttelevalta, joten nyt suunnitelmani on jäädä eläkkeelle huhtikuussa 2025. Silloin olen työskennellyt Prevexillä 51 vuotta.
Vaikka raha ei ole koskaan ollut hänelle tärkeää, työnteon jatkaminen on ollut Anitalle myös taloudellisesti hyvä asia, sillä hänen eläkkeestään tulee useita satoja euroja suurempi nyt, kuin jos hän olisi jäänyt eläkkeelle 63-vuotiaana.
Mikä sitten on saanut Anitan pysymään niin pitkään Prevexillä?
– Olen aina nauttinut työstäni, ja ryhmähenki työtoverien kanssa on ollut loistava. Minulla ei ole perhettä, joten työyhteisö on ollut minulle kuin perhe. Uskon myös, että olen työskentelyn takia pysynyt paremmassa kunnossa. Jos olisin ollut eläkkeellä, olisin vain istunut nojatuolissani. En tykkää jumpata tai käydä kävelyllä, mutta pyöräilen kyllä mielelläni, sanoo Anita, joka pyöräilee töihin ympäri vuoden. Hän asuu Uudessakaarlepyyssä kilometrin päässä tehtaalta.
Anita iloitsee siitä, että hän on säilyttänyt terveytensä, mutta tosiasiassa se johtuu ehkä osittain työstä. Viime vuosina hän on työskennellyt kokoonpanossa ja vaikka hän voisi työskennellä istuen, tekee hän töitä mieluummin seisoen asennossa, jota myös ergonomia-asiantuntijat ovat kehuneet. Hänellä ei koskaan ole ollut hartia- tai niskavaivoja.
”Uskon, että olen työskentelyn takia pysynyt paremmassa kunnossa.”
Omien sanojensa mukaan hän ei ole koskaan ollut poissa töistä pikkuasioiden takia. Pisimmät tauot ovat tulleet, kun hänet on lomautettu muutaman kerran ja kun hänelle tehtiin iso leikkaus 1980-luvulla. Sen jälkeen lääkäri sanoi, ettei hän enää saisi tehdä yötöitä. Viime vuosina hän on työskennellyt kahdesta iltapäivällä iltakymmeneen, koska se sopii hänelle parhaiten.
– En yleensä kuuntele radiota työskennellessäni, vaan annan ajatusteni harhailla. Joskus laulan itsekseni. Monen vuoden ajan tarkkailin töissä öisin koneita ja tein samalla käsitöitä. Käsityöt ovat yhä tärkein harrastukseni puutarhan lisäksi, joten eläkkeelle jääminen tuo mukanaan paljon ristipistoja ja neulomista.
50 vuodessa ehtii tapahtua paljon. Automatisaation ja koneiden lisääntymisen lisäksi yksi suuri muutos on se, että nykyisin Prevexin tuotannossa työskentelee ihmisiä monista eri maista ja siksi kuulee monia muitakin kieliä kuin ruotsia. Toinen muutos on, että tekniikka on mahdollistanut sen, että jokainen on omassa kuplassaan kuulokkeet päässä, mikä on Anitan mielestä hieman sääli.
– Aiemmin työtovereilla oli enemmän sosiaalista kanssakäymistä. Nyt ihmiset istuvat kahvitauolla selaamassa puhelimiaan.
